Historia

Heinolan Keskusapteekki – 100 vuotta asiakkaiden apuna

Heinolan Keskusapteekki on palvellut asiakkaitaan jo 100 vuotta. Se perustettiin vuonna 1924. Keskusapteekki palvelee asiakkaitaan nykyaikaisesti ja ammattitaitoisesti tarjoten laajan valikoiman lääkkeitä, terveystuotteita ja kosmetiikkaa. Toiminta-ajatuksemme mukaisesti autamme asiakkaitamme terveyden ylläpidossa ja edistämisessä. Keskusapteekki aloitti toimintansa Heinolan maalaiskunnan apteekkina, joka sijaitsi 1970-luvulle asti apteekkitalossa Rajakadulla.

Heinolan Keskusapteekin apteekkarit

1924 - 1932		Lauri Braxen
1932 - 1970		Bertel Köhler
1970 - 1980		Terho Koskela
1980 - 1993		Doris Strandman
1993 - 2003		Sirkka-Liisa Ronni
2003 - 2020		Merja Aaltonen
2020 -		Päivi Flink

 

Apteekkitoimintaa on ollut maassamme jo yli 300 vuotta. Ensimmäiset suomalaiset apteekit perustettiin Viipuriin ja Turkuun vuonna 1689. Näiden vuosisatojen aikana ihmiset ovat oppineet luottamaan apteekin palveluun. Sanontaa "Kuin apteekin hyllyltä" olisi tuskin syntynyt ilman ihmisten tyytyväisyyttä apteekkitoimintaan.

Apteekin toiminta-alueista asiakaspalvelu on ollut aina tärkein. Vaikka lääkevalikoima ja työvälineet sekä työtavatkin ovat vuosien saatossa muuttuneet ja kehittyneet, on palveluun panostettu aina. Palvelun ja ammattitaidon vaaliminen ovat Keskusapteekissa arvoja, joista ei tingitä ja joiden säilyttämiseksi tehdään koko ajan ahkerasti töitä.

 

ENNEN APTEEKKI TUOKSUI APTEEKILLE

Lääkkeiden raaka-aineina oli 1800-luvulla pääsääntöisesti rohdokset eli luonnosta saatavat ainekset. Raaka-aineita kerättiin luonnosta ja kuivatettiin kuivaushuoneissa. Lääkkeet valmistettiin viranomaisten vahvistaman lääkevalmistusohjekirjan, farmakopean mukaan. Lääkevalmisteet saattoivat sisältää useita yrttejä tai rohdoksia. Lääkkeet olivat erilaisissa muodoissa, kuten uutteina, tinktuuroina, mikstuuroina, keitteinä, hauteina, siirappina ja linimenttinä.

Lääkärit määräsivät asiakkaille lääkkeitä lääkemääräyksillä, jotka kopioitiin apteekissa signatuureihin. Signatuurit kiinnitettiin lääkepurkkeihin ja pulloihin. Signatuurit suunniteltiin huolellisesti ja niissä oli yleensä apteekin symboli ja nimi näkyvissä (sivun oikeassa reunassa kuva Heinolan puistoapteekin signatuurista). Symbolina oli usein apteekkirakennus tai jokin paikkakunnan tunnettu nähtävyys.

Heinolan maalaiskunnan apteekki avasi ovensa maaliskuussa 1924. Kaupungin ja maalaiskunnan raja kulki tätä nykyistä Rajakatua pitkin. Maalaiskunnan Apteekin tuli sijaita maalaiskunnan puolella. Ensimmäinen apteekkari oli Lauri Braxen. Vuonna 1932 apteekkariksi tuli Bertel Köhler. Hänen toimestaan apteekki siirtyi vuonna 1935 sata metriä pohjoiseen Valto Halmekosken omistamaan taloon, jossa apteekki toimi vuoteen 1969 saakka. Alueen siirtyessä sodan jälkeen alueliitoksen seurauksena kaupunkiin, vuonna 1951, muuttui myös apteekin nimi Puisto-Apteekiksi. Tuolloin lääkevalikoima koostui vielä enimmäkseen apteekissa valmistetuista mikstuuroista, tipoista, linimenteistä ja muista lääkkeistä, sekä eri tavalla käsitellyistä lääkerohdoksista. Myös useimmat käsikauppalääkkeet kuten yskänlääkkeet, tipat ja erilaiset pulverit valmistettiin apteekissa. Tehdasvalmisteiset lääkkeet tekivät vasta tuloaan. Apteekki oli avoinna aina ja apteekki tuoksui apteekille.  Koko maassa toimitettiin alle 4 miljoonaa reseptiä, kun vastaavasti vuonna 2022 toimitettiin noin 75 miljoonaa reseptiä. Teollisesti valmistettujen lääkkeiden määrä lisääntyi vasta sotien jälkeen. Lääkehoitojen vaikuttavuus kasvoi lääkeainekeksintöjen myötä. Eräs ensimmäisistä merkittävistä lääkeainelöydöistä oli penisilliini, jolla oli ja on edelleen suuri merkitys bakteerien aiheuttamien sairauksien hoidossa.

”Riitä ja rautaviiniä” (Stuart Köhler: Minun Heinolani, Apteekkimuistelmia Heinolasta)

Spriitä käytettiin aikoinaan runsaasti erilaisten lääkkeiden valmistukseen. Lääkärit kirjoittivat myös usein spriireseptejä potilailleen, joko sellaisenaan tai erilaisina lääkesekoituksina. Sikojenkin lääkkeeksi eläinlääkärit määräsivät pirtua. Arvattavasti varsin pieni osa näistä erityisen tavoitelluista lääkemääräyksistä käytettiin ohjeiden mukaisesti. Heinolassa vaikutti vielä sodan aikana vanha legendaarinen piirilääkäri Pentti Kivinen, jonka muistan jo 30-luvulla sokeutuneen. Se ei estänyt häntä pitämästä vastaanottoa Kaivokadun varrella olleen talonsa keittiössä. Sokeutuneenakin Kivinen oli erityisen suosittu lääkäri varsinkin maalaisväestön keskuudessa. He luottivat vahvasti Kivisen kirjoittaman lääkesekoituksen tehoon. Ja mikseivät olisi, sillä kyllähän nytkin tiedetään, että pullo, jossa on 500 grammaa rautaviiniä ja 300 grammaa spriitä (tinkt. ferri cum arseno 500, spir. fort. 300. Ruokalusikallinen kolmasti päivässä syötynä) parantaa huomattavasti kenen tahansa oloa, vaikkei kovin kipeä olisikaan. ”Riitä ja rautaviiniä” oli tosi suosittu lääke! Kivisen muistan usein suositelleen potilailleen Maalaiskunnan Apteekkia. Näin hänen vakioreseptinsä tuli apteekissa niin tutuksi, että vaikka sokean lääkärin kirjoitus joskus meni osittain reseptilomakkeen ohi, niin asiakasta pystyttiin palvelemaan tohtorin määräämällä tavalla.

Maalaiskunnan apteekista tuli vuonna 1953 virallisesti Heinolan 2. apteekki. Apteekki muutti vuonna 1970 kauppakadulle lähelle kaupungin keskustaa. Samoihin aikoihin lääkealallakin tapahtui muutoksia. Vuonna 1964 tehdasvalmisteisten lääkkeiden määrä oli kasvanut niin suureksi, että niille oli asetettu rekisteröintipakko. Samalla määriteltiin myös reseptilääkkeen ja itsehoitolääkkeen ero. Kymmenen vuotta myöhemmin toimintansa aloitti silloinen Lääkelaboratorio. Tehokkaan laadunvalvonnan ansiosta Suomessa myytävät lääkkeet ovat korkealaatuisia, eikä lääkeväärennöksiä juurikaan esiinny.

Heinolan 2. apteekin nimeksi oli tullut Keskusapteekki ja muutto Virtakadulle tapahtui vuonna 1984 apteekkari Doris Strandmanin johdolla. Runsaat kymmenen vuotta myöhemmin apteekkari Sirkka-Liisa Ronnin aikana apteekin sisustus uusittiin nykyaikaisen asiakaspalvelun ja lääkeneuvonnan vaatimuksia vastaavaksi. Lääkeneuvonnan kieltävä lainsäädäntö oli kumottu vuonna 1983. Nykyisin lääkeinformaatiovelvollisuus kuuluu lääkäreille, proviisoreille ja farmaseuteille. Heidän tulee varmistaa, että lääkkeen käyttäjä on selvillä lääkkeen oikeasta ja turvallisesta käytöstä.

 

TIEDON MERKITYS KOROSTUU

Lääkejakelun toimivuus on Suomessa niin tuttu ja itsestään selvä asia, että on vaikea kuvitella minkälaista elämä olisi ilman apteekkia. Toimivan lääkejakelun lisäarvona on lääketieteelliseen tutkimustietoon perustuva lääkeneuvonta, jonka avulla lääkehoito onnistuu tehokkaimmalla, turvallisimmalla ja taloudellisimmalla tavalla.

Lääkkeitä koskeva tutkimustieto kasvaa jatkuvasti ja lääkkeen käyttäjän on joskus vaikea erottaa luotettavaa tutkimustietoa vähemmän luotettavasta. Apteekin henkilökunta pystyy asiantuntemuksellaan neuvomaan, miten lääkkeitä tulee käyttää parhaan mahdollisen avun saamiseksi. Näin koko terveydenhuollossa noudatetaan samoja lääketieteelliseen tutkimukseen perustuvia periaatteita. Apteekista saa luotettavaa ja asiantuntevaa tietoa ilman ajanvarausta ja maksutta.

Tehokkain tapa hyvinvoinnin lisäämiseksi ja lääke- ja hoitokustannusten alentamiseksi on sairauksien ennaltaehkäisy. Terveyttä edistävän tiedon välittäminen ja sairauksien hoitoon tarvittavien lääkehoitojen ja muiden hoitojen toteuttaminen onnistuu tehokkaimmin kaikkien terveydenhuoltosektorilla työskentelevien tahojen välisenä yhteistyönä. Mitä enemmän ihminen itse osallistuu terveytensä ylläpitämiseen, sitä parempi hänen elämänlaatunsa tulevaisuudessa on.

 

KESKUSAPTEEKKI 100-VUOTTA VUONNA 2024

Vuonna 2019 Heinolan Keskusapteekin apteekkiluvan sai Päivi Flink toimittuaan muutaman vuoden Lahdessa apteekkarina. Heinola oli apteekkarille jo tuttu kaupunki, koska hän oli työskennellyt 10 vuotta proviisorina Keskusapteekissa Virtakadulla. Toimivampi liiketila löytyi Savontieltä entisen Kenkähallin lopetettua toimintansa ja Keskusapteekki muutti toiselle puolelle toria Poppelitaloon tammikuun lopussa 2020. Apteekki ehti tuskin aloittaa toimintansa uusissa tiloissa, kun korona iski ja apteekissa piti nopeasti sopeutua uuteen tilanteeseen. Korona-aikana oli pulaa mm. kasvomaskeista ja käsidesistä. Koska käsidesin saatavuus oli heikko, apteekissa alettiin valmistaa käsidesiä itse. Lisäksi käyttöön otettiin kaikenlaisia suojavarusteita ja pisarasuojat ilmestyivät tiskeille ja henkilökunnan sekä asiakkaiden kasvoille ja käsiin. Tällöin tehtiin entistä enemmän kotiinkuljetuksia ja asiakkaiden palvelun parantamiseksi avattiin noutopiste Citymarkettiin. Vaikka muutto suuntautui vain torin toiselle puolelle, meni hetki ennen kuin asiakkaat löysivät uudet toimitilamme. Nykyiset tilat ovat valoisat ja avarat, joissa mm. itsehoitotuotteet ovat hyvin saatavilla. Vuoden 2024 alkaessa on pandemia-tilanne taas asettunut uuteen normaaliin ja voidaan yhdessä asiakkaidemme kanssa juhlia 100-vuotiasta Keskusapteekkia maaliskuussa 2024.

 

Kirjoituksen pohjana on käytetty apteekkari Merja Aaltosen Keskusapteekin historiikki-julkaisua vuodelta 2004 ja lainausta Stuart Köhlerin muistelmista: Minun Heinolani.